Kanta-Hämeen maakunnasta luonnonvara-alan edelläkävijä

Kantahämäläiset kansanedustajat Sirkka-Liisa Anttila (kesk.), Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ja Johannes Koskinen (sd.) suosivat lähiruokaa. Anttilalle maistuvat kaikki lähituotteet, Grahn-Laasonen kertoo katsovansa aina tarkkaan mistä ruoka on peräisin, ja Koskinen on mieltynyt erityisesti Tuulosrievän tekemään ruisleipään. Kaikki kolme lupaavat tukea lähiruoan aseman vahvistamista maakunnassa. Luonnonvara-alaa yleensä he pitävät yhtenä maakuntamme vahvuutena. Poliitikot kertoivat ajatuksiaan Elomessuilla keskustelutilaisuudessa, joka kuuluu Kehittämiskeskus Oy Hämeen tänä vuonna järjestämään luonnonvara-alan piknik-sarjaan. Näkökulmana oli luonnonvara-alan merkitys tulevaisuudessa kansallisesti ja kansainvälisesti.

Tutkimus ja liiketoiminta kohtaamaan
Kansanedustajien mukaan yksi Hämeen merkittävistä voimavaroista on metsäenergia. Anttila ja Koskinen korostivat, että sen vuoksi olisi äärettömän tärkeää saada pian aikaiseksi energiatukipäätös, joka mahdollistaisi myös Hattulan Merveen rakennettavan biopolttolaitoksen. Kolmikko nosti esiin myös maakunnallisen tutkimustoiminnan korkean tason. Anttila patisti käyttämään muun muassa MTT Jokioisen ja Hämeen ammattikorkeakoulun huippuosaamista entistä enemmän liiketoiminnan hyödyksi.

Myös Grahn-Laasonen pitää oleellisena tutkimuksen kääntämistä liiketoiminnaksi.
– Meillä on vahvaa osaamista ympäristöteknologiassa. Nyt olisi keskeistä, että oikeat ihmiset löytävät toisensa ja pk-sektori pystyisi hyödyntämään tutkimustietoa paremmin, hän sanoi.

Puhdas luonto ja pellot valttina
Anttila muistutti, että Kanta-Hämeen ruoasta tulee tällä hetkellä vain 20 prosenttia omasta maakunnasta. Päijät-Hämeessä luku on 10 prosenttia suurempi. Villiruoka pitäisi Sirkka-Liisa Anttilan mielestä nostaa esiin. Ministeriössä valmistellaankin parhaillaan villiruoan tukemista.
– Meillä on puhtaat metsät, järvet ja pellot sekä osaamista, mutta niitä hyödynnetään aivan liian vähän. Kuluttaja ja lähiruoka eivät kohtaa. Kaupassakin asetetaan näkyvimmin esille ne tuotteet, joista saadaan suurin kate, Anttila pahoitteli.

Johannes Koskisen mielestä pienessä maakunnassa pitäisi pystyä kaupan kanssa kyllä sopimaan, että lähialueen tuotteet erottuisivat selvästi valikoimista.
– Marketeissa voisi lähiruoissa olla jonkinlainen oma tunnus, jolloin kuluttajat voisivat tehdä helpommin valintoja. Julkisissa hankinnoissa taas kriteerejä tulisi pilkkoa niin, että lähellä tuotettu peruna tai leipä pärjäisi kilpailussa, hän ehdotti.

Kuva: Lea Karmala

Kanta-Hämeestä lähiruokaa uusmaalaisille
Johannes Koskinen toi esiin näkökulman, että Kanta-Hämeessä tuotettu ruoka on lähiruokaa myös uusmaalaisille, niin lähellä maakunnat sijaitsevat toisiaan.
– Helsingin seudulla avautuvat todella isot markkinat, tarvitaan vain innovointia ja markkinoimista.

Sanni Grahn-Laasonen pitää tärkeänä, että joitakin tuotteita voidaan luoda ja kehittää myös kansainvälisille markkinoille.
– Ideoita on valtavasti. Toivotaan, että ne menevät eteenpäin, eivätkä jää marginaali-ilmiöiksi. Maakuntaliitto voisi olla niiden mahdollistaja, hän pohti.

Keskustelun lomassa kansanedustajat tutustuivat Kankaisten marjatilalla loihdittuihin piknik-eväisiin. Emäntä Pirkko Kämäri esitteli samalla oman tilansa tuotantoa ja toimintaa. Hän toivoo, että myös maakunnan elintarvikekaupat ja keittiöt ostaisivat entistä enemmän lähiruokaa ja se myös pääsisi nykyistä paremmin esiin liikkeiden hyllyissä.

Eduskunnan suuntaan Kämäri antoi viestiä, että työllistävässä yrityksessä paperityö on aivan liian hankalaa. Hänen mielestään valtion tulisi tässä mielessä helpottaa yrittäjän sarkaa.
– Esimerkiksi palkka- ja sivukulujen lasku ja tilitys on yksi monimutkaisimmista töistä. Byrokratia vie paljon aikaa, Kämäri kertoi.

Kämäri näkee paljon mahdollisuuksia nykyisillä maatiloilla, kunhan niillä vähän irrottauduttaisiin perinteisestä maatilan roolista ja ryhdyttäisiin miettimään tuotteiden jatkojalostamista. Verkostokoordinaattori Outi Myllymaa Kehittämiskeskus Oy Hämeestä kertoi, että maakunnassa tehdäänkin parhaillaan selvitystä, jossa kartoitetaan muun muassa olemassa olevia sivuelinkeinoja maatiloilla.